"Kiire"

Hupsista, reipas kuukausi vierähtänyt viime kerrasta. On ollut sitä kuuluisaa kiirettä. Kiire, mitä se on ja onko sitä? Kiire on varmaankin lähinnä oman pään sisällä oleva tuntemus, ei niinkään todellisuutta heijastava asia. Kiire on myös muoti-ilmiö; täytyy olla kiireinen ollakseen tarpeellinen, tärkeä, oikea ihminen. Kiirettä vastustamaan on syntynyt myös toisenlaisia muoti-ilmiöitä, leppoistamista ja luppoistamista. Hidasta elämää. Kaikki tämä kiireestä ja kiireettömyydestä vouhottaminen tuntuu välillä kieltämättä tekemällä tehdyltä. Asioista puhuminen on hyvä juttu, jos sillä onnistutaan avaamaan ihmisten silmiä ja saadaan muutosta aikaan. Jokainen  voi kuitenkin vaikuttaa itse omaan kiireeseensä, ja varsinkin kiireen tunteeseensa, eikä siihen tarvita välttämättä mitään elämää suurempaa filofiaa taustalle. Asioiden arvon ja tärkeysjärjestyksen miettiminen voi auttaa. Tärkeintä olisi silti ehkä lopettaa kiireestä puhuminen ja siihen vetoaminen; ihminen, joka kertoo itselleen (ja toisille) olevansa kiireinen, on varmasti paljon kiireisempi kuin ihminen, joka ei tee kiireestä numeroa. Tekemisen määrä ei ole ainoa kiireen tunteeseen vaikuttava asia; uskon että ratkaisevempaa on oma asenne ja kiireestä puhuminen.

Oma viimeaikainen "kiireeni" on koskenut lähinnä opiskelua. Päivät ovat menneet kirjoittaessa milloin tutkimusraporttia, milloin anatomian ja fysiologian tehtäviä. Tekstiä on syntynyt useita kymmeniä sivuja; uskallan väittää, että satanen on paukkunut jo tovi sitten. Tästä johtuen en ole halunnut käyttää vapaa-aikaani koneella istumiseen ja kirjoittamiseen. Kiire on tässäkin siis vain tekosyy; olisin kyllä ehtinyt kirjoittaa, en vain ole halunnut. Tästä huolimatta blogin kirjoittaminen on pyörinyt päässä ja ajatuksia kirjoitusten aiheista pulpahtelee mieleen jatkuvasti. Mutta kun se kiire.

Jäin juuri hiihtolomalle ja tulin viettämään sitä kotipaikkakunnalleni Lappiin. Jätin läppärini, opintoihin liittyvät kirjat, kaikki tehtävät ja muun sälän kotiin. Viikon loma tulee todella tarpeeseen kaiken kiiiiiireen jälkeen. ;) Mietin tässä, miten voisi maksimoida tämä kiireettömyyden ja arjesta irtautumisen. Päätin aloittaa huomenna viikon SoMe-lakon, joka koskee Facebookin ja Instagramin käyttöä. Haluan selvittää, mitä lakko saa aikaan vai saako se aikaan yhtään mitään. Olen jollakin asteella varmastikin riippuvainen sosiaalisesta mediasta, enkä välittäisi olla. Luen satunnaisesti myös joitakin blogeja, enkä laske niitä tähän lakkooni, luen jos huvittaa. Ylipäätään puhelimessa ja netissä roikkumista pyrin vähentämään radikaalisti nyt viikon ajan. Kerron sitten joskus, miten kävi. Yritän kovasti! Joskus vain olen aiemminkin kokeillut olla ilman somea, ja silti vahingossa, ikäänkuin tiedostamatta näppäillyt itseni naamakirjan ihmeellisen maailmaan. Jos tällaisia "vahinkoja" sattuu tulevan viikon aikana, poistun somesta heti asian tiedostettuani. Nyt kun olen tämän näin julkisesti luvannut niin täytyy tsempata vähän enemmän!

Lomallani aion keskittyä näkemään rakkaita ihmisiä, käymään pilkillä ja moottorikelkkailemassa, nukkumaan, syömään, käymään kävelyillä ja ehkä lukemaan jotain ei-opiskelu-kirjaa. Rentoutumaan sanan varsinaisessa merkityksessä. Palaan taas kun siltä tuntuu! Mielessä on niin hyviä ja tärkeitä jutunaiheita, että välillä ihan himottaa tulla avautumaan niistä tänne.

Nyt vielä viimeiset Facebook-käynnit ja Instagram-vilkuilut, sitten hautaan somen omalta osaltani viikoksi. Voisi olla ihan terveellistä muillekin!

Kaunista kevättalvea (mikä talvi??) jokaiselle! Palaan taas.