Olen viime aikoina harrastellut elämässäni luopumista. En luopumista kielteisessä, vaan vapauttavassa mielessä. Luopumista turhista, elämää kuormittavista asioista. Olen huomannut, että luopumalla jostain antaa tilaa jollekin muulle, ehkä paremmalle ja omaan elämään sopivammalle. Ja voin sanoa, että toimii!
Oikeastaan olen luopunut ikävistä asioista enemmän ja vähemmän tietoisesti jo pidemmän aikaa. Olen luopunut opiskeluista, jotka eivät sillä hetkellä tuntuneet sopivilta minulle, ja vaihtanut alaa omaa kutsumustani paremmin vastaavaksi. Olen luopunut ihmisistä, joiden seurassa tunsin oloni epämukavaksi, ja joiden kanssa ei yksinkertaisesti synkannut aidosti. Ja ihmisistä, jotka olivat kanssani vain hyötyäkseen minusta. Olen luopunut hiusteni jatkuvasta värjäämisestä, ylenpalttisesta meikkaamisesta ja epämukavien vaatteiden käyttämisestä.
Olen luopunut isosta kasasta käyttämättömiä vaatteita ja vienyt niitä kirpputoreille. Myös siitä ikivanhasta "turvacollegesta", jota en enää käytä. Vaatteiden läpikäyminen, poisheittäminen ja aarteiden säästäminen on muuten älyttömän terapeuttista. Samalla kun vaatekaappi järjestyy, tapahtuu myös pään sisällä jotain. Tai ainakin tulee tunne siitä, että mieli on paremmin järjestyksessä.
Olen jo vuosien ajan luopunut myös ravinnosta, jonka olen huomannut olevan epäsopivaa elimistölleni. Tai ainakin pyrkinyt vähentämään sellaista ruokaa isolla kädellä. Esimerkiksi vehnä ja sokeri eivät vain minulle passaa, joten parempi olla ilman. Viime aikoina olen huomannut, että myöskään kofeiini ja alkoholi eivät tee yhtään hyvää. Kieltämättä viini ja olut maistuisivat silloin tällöin, mutta jos seurauksena on ikävät oireet ja uneton yö, voin olla ilmankin. Välillä alkoholista ja kahvista luopuminen tuntuu jopa vapauttavalta, vähän samalta kuin se, kun aikoinaan luovuin tupakasta kokonaan. Vapauttavalta siksi, että minä en tarvitse sitä aamukahvia, kylmää kaljaa tai tupakkaa. Se ei pyöri mielessäni jatkuvasti, oikeastaan ei melkein ikinä. Voin hyvin ilman, vaikka aiemmin luulin, että en pysty ajattelemaan ilman joka-aamuista puolen litran kahviannosta. Mikään absolutisti en ole, ja varmasti maistelen viiniä jatkossa, jos kroppa kestää. Mutta olen myös nähnyt sen alkoholin raadollisemman puolen, eikä minulla ole mitään kiinnostusta lähteä leikkimään sen aineen kanssa.
Usein kuulee puhuttavan luopumisen tuskasta. Muistuttaisin kuitenkin myös siitä ilosta, vapaudentunteesta ja mielen järjestyksestä, joka luopumisesta parhaimmillaan seuraa. Luopua voi pienistä, pinnallisista asioista, tai suuremmista elämän kuvioista. Oleellista on ymmärtää luopua niistä kielteisistä asioista, jotka eivät enää ansaitse paikkaa omassa elämässä. Ja mielellään ajoissa.
Mitä sitten olen saanut tilalle? Mitä luopumisesta on seurannut? No, useimmiten huono on vaihtunut hyvään, tai ainakin parempaan. Kielteiset ihmiset hyviin ja rakkaisiin tyyppeihin, sokeri- ja vehnäjauhohöttö marjoihin, hedelmiin ja kunnon ruokaan, vahva meikki & säännölliset kampaajakäynnit luonnollisempaan ilmeeseen (josta tykkään kovasti), valtaisa vaatekasa tarkemmin harkittuihin, laadukkaampiin vaatteisiin (no okei, tässä olen vasta matkalla, mutta hyvään alkuun on päästy). Kun uskaltaa luopua, jossain vaiheessa jotain hyvää virtaa takaisin.
En ole missään nimessä mikään luopumisen mestari, mutta huomaan tekeväni sitä aiempaa enemmän. Minusta on tullut myös vähän kranttu; en vain halua viettää aikaani sellaisten ihmisten kanssa, joiden seura imee minusta kaikki mehut. Haluan ympärilleni ihmisiä, joiden seurassa voin olla oma itseni ja joista tykkään. Tämä on tietenkin tulevan työelämän kannalta vähän kaksipiippuinen juttu, koska työkavereita ei voi aina valita. Uskon kuitenkin, että huonosta työyhteisöstäkin kannattaa lähteä, jos on jo tehnyt kaikkensa ilmapiirin parantamiseksi.
Uusi vuosi ja tammikuu on oivaa aikaa turhasta luopumiselle, oli se sitten mitä tahansa. Suosittelen kokeilemaan, se on ihmeellistä. Omaan elämään voi vaikuttaa, esimerkiksi juuri luopumisen kautta. Turhasta siivottua ja puhdasta alkanutta vuotta kaikille! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti