Huh, tässä sitä nyt ollaan, ensimmäistä blogikirjoitusta aloittelemassa. Kieltämättä aloittaminen tuntuu hiukan vaikealta ja itsekriittisyys nostaa päätään... No, ei pidä tehdä tästä turhan suurta numeroa. Kun on vauhtiin päästy, niin antaa mennä vaan 8)
Minussa on jo pitkään kytenyt tarve päästä kirjoittamaan ja blogi tuntui tähän hetkeen sopivalta väylältä siihen. Paljon olisi kerrottavaa ja kirjoitettavaa, mutta edetään nyt asia kerrallaan. Kirjoittaminen on minulle yksi luontevimmista keinoista ilmaista itseäni. Tekstin kautta uskallan sanoa sellaistakin, mikä saattaisi muuten jäädä sanomatta. Toivottavasti tämä tulee näkymään täälläkin, tavalla tai toisella.
50 shades of (my) life. Niimpä, elämässä on niin paljon erilaisia kerroksia, osa-alueita ja sävyjä, että en voisi kuvitellakaan kirjoittavani vain yhdestä. Siispä tämä ei ole sisustus-, terveys-, ruoka-, liikunta-, kauneus- tai hyvinvointiblogi, vaan toivottavasti vähän niitä kaikkia ja pikkuisen enemmänkin. Olen ajatellut nostaa kirjoituksissani esille elämän hyviä asioita; niitä pieniä ja suuria kauniita hetkiä, joita elämään kyllä mahtuu, jos vain viitsii huomata ne. Negatiivisia ajatuksia pusketaan meille joka tuutista, uutisoinnista aina lööppeihin asti. Välillä tuntuu, että siihen kielteisyyteen ihan hukkuu ja omatkin aivot on jo valmiiksi viritetty kielteisiin ajatuksiin. Olkoon tämä siis jonkinlainen vastaisku turhalle kielteisyydelle! No, myönnettäköön, minussakin asuu pieni (eikä aina ihan niin pienikään...) pessimisti ja kriitikko, joten todennäköisesti tulen kirjoittamaan myös elämän nurjasta puolesta. Koitan kuitenkin löytää vaikeuksistakin hyvää, koska tottahan on, että vaikeudet kasvattaa ja ilman niitä aallonpohjia elämä olisi aika tylsää. Ja ainiin, my on suluissa siksi, että aikomuksissani ei ole kirjoittaa vain omista kiinnostuksenkohteistani, vaan myös elämästä yleensä.
Olen välillä melkoinen mietiskelijä ja tykkään pohdiskella elämää pintaa syvemmältä. Minua kiinnostaa paljon myös kaikki se, mitä emme voi nähdä. Viime vuosien aikana olen huomannut, että henkiset ja syvälliset asiat kiehtovat minua erityisen paljon. En pidä pinnallisuudesta, vaikka sorrun siihen välillä itsekin. En varmaan koskaan opi arvostamaan esimerkiksi rahaa siinä määrin, mitä tänä päivänä "kuuluisi" arvostaa. Tärkeämpää minulle ovat tunnelmat, pysäyttävät elämänkokemukset, muistot, onnellisuus ja rakkaus. En minä mikään pyhimys toki ole; uudet vaatteet saavat minut syttymään siinä missä muutkin naiset ja tykkään sisustaa kotiani mieleisekseni. Loppujen lopuksi nämä eivät kuitenkaan ole niitä elämän tärkeimpiä asioita ja erinäisten koettelemusten jälkeen olen oppinut ymmärtämään tämän jo nuorella iällä.
No menipä syvälliseksi... Eiköhän tämä riitä tältä erää, täytyy lähteä ulos selvittämään päätä tämän ensimmäisen rupeaman jäljiltä. Tästä se lähtee, iiiiiks, palataan! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti