Täysikuu

Taas on se aika kuusta kun kuutamo mollottaa pyöreänä taivaalla. Näin kirkkaalla säällä ja pimeän aikaan täysikuu on mielettömän kaunis katseenvangitsija. Voisin tuijotella kuutamoa läpi yön. Kaikessa kauneudessaan täysikuu on kuitenkin myös hieman rasittava ilmiö, ainakin jos sattuu kärsimään "kuuhulluudesta".

Täysikuun mahdollisista vaikutuksista ihmiseen ei ole yksimielistä tieteellistä näyttöä. Kuitenkin monet ihmiset ovat sitä mieltä, että täysikuulla on vaikutuksensa heihin. Tavallisinta lienee täysikuun aiheuttama valvominen ja unettomuus. Tieteellinen näyttö puuttuu, mutta sehän ei tee asiaa mahdottomaksi. Jos jotakin asiaa ei pystytä todistamaan, sitä ei ole, vai? Empä usko. Kuuhulluutta ja täysikuun vaikutuksia ihmiseen pidetään myyttinä, mutta jostainhan myytitkin saavat alkunsa. Tänä päivänä kaikille ilmiöille pitäisi olla selitys, todistus, mustaa valkoisella. Kaikkea ei kuitenkaan voi nähdä, mitata tai selittää. Jotkin asiat vain ovat ja niiden olemassaolon oppii kokemuksen kautta. Niin edistyksellistä ja hienoa kuin nykytiede onkin, tulisi muistaa myös kokemustiedon ja kansanperinteen merkitys. Kaikkiin vouhotuksiin ei tietenkään tarvitse lähteä mukaan, ja on enemmän kuin tervettä kritisoida niin vanhan kansan oppeja kuin muutakin tietoa. Tarkoitan vain, että jokaisella on lupa luottaa myös omaan kokemukseensa, vaikka sitä ei olisikaan tieteellisesti todistettu.

Kuva: http://varrio.blogspot.fi/2010/11/taysikuu-full-moon.html

Ei varmaankaan ole vaikea arvata, että kuulun itse näihin "kuuhulluihin". Täysikuu aiheuttaa minulle lähinnä unettomia öitä ja heräilyä, enkä suostu uskomaan, että nämä toistuvat oireet olisivat sattumaa. Isoäitini valvoo myös täysikuun aikaan ja juttelemme usein tästä aiheesta. Valvomisesta huolimatta koen, että täysikuulla on myös myönteinen vaikutuksensa minuun. Joskus tuntuu, että sitä on suorastaan pakko tuijottaa ja saan sen katsomisesta voimaa. Meneeköhän tämä nyt jo liian sekopäiseksi... No, syyttäkää tuota kuuta! ;)

Loppuun osuva kappale, Mokoma-suosikkini.

Kun taas yöllä odottelin unta, mieleeni tuli Sonata Arctican kappale Fullmoon. Siinäpä ehkä vielä osuvampi luritus tämän kirjoituksen päätteeksi. En päässyt ajatuksesta eroon, niin piti tulla ihan lisäämään se vielä tänne. Aivan ihanaa musiikkia vuosien takaa.

It'll all collapse tonight
the fullmoon is here again
In sickness and in health,
understanding so demanding