Pala minua

Näin alkuun on varmaan ihan hyvä avata pikkuisen sitä, minkälainen tapaus minä olen. Kerron itsestäni sellaisia asioita, jotka koen tämän blogin kannalta tärkeiksi. Tällä hetkellä en ole valmis paljastamaan henkilöllisyyttäni ja koko nimeäni, eikä sopivaa kuvaakaan ole vielä löytynyt. Olen varovainen osittain siksi, että haluan kirjoittaa myös arkaluontoisista asioista ilman turhaa sensurointia. Ymmärrän kyllä sen, että blogin seuraaminen voisi olla mielekkäämpää, jos lukijalla olisi selkeä kuva kirjoittajasta. Joidenkin mielestä omalla nimellä kirjoittaminen lisää myös blogin uskottavuutta. Oli miten oli, tällä hetkellä nimeni täällä blogissa on M.M. ja toivon, että blogini uskottavuus ei ole nimestä kiinni. Ehkä joku päivä tulenkin esille omalla nimelläni, mutta vielä en ole siihen valmis. Sitä paitsi uskon, että tulen kertomaan itsestäni tekstieni välityksellä hirvittävän paljon enemmän kuin mitä pelkkä nimi tai kuva kertoisivat. Eikö olekin raivostuttavan salamyhkäistä ;)

No, olisi varmaan ihan reilua kertoa edes jotain "perustietoa" minusta. Olen kotoisin Lapista ja suurimman osan elämästäni olen viettänyt pienellä paikkakunnalla. Olen käynyt peruskoulun ja lukion kotipaikkakunnallani, ja lähtenyt sitten opiskelemaan, ensin Rovaniemelle ja sittemmin Ouluun. Tähän mennessä ikää on karttunut 23 vuotta ja tämänhetkinen asuinpaikkani on Oulu, jossa koitan saada tehtyä opintoni loppuun. Opiskelen ihmisläheistä ja kasvatukseen liittyvää alaa yliopistossa, mutta siitä lisää ehkä toisella kertaa. Jokohan tässä oli tarpeeksi tätä tylsää perusfaktaa?

Henkilöllisyystietojen sijaan voisin kertoa niistä asioista, jotka kiinnostavat minua. Samalla kun kerron minulle tärkeistä asioista, kerron myös tämän blogin tulevasta sisällöstä. Kirjoitan ajattomista aiheista, mutta toki saatan tarttua myös ajankohtaisiin tapauksiin ja ottaa kantaa niihin. Hmm, mistähän aloittaisin? No, luonto on minulle tärkeä asia monessakin mielessä. Vaikka olen elänyt pitkään luonnon lähellä, olen havahtunut sen merkitykseen vasta viime vuosien aikana. Luonto muuttuu ja elää vuodenaikojen rytmissä, sieltä löytää aina jotain uutta ja kaunista, enkä koskaan voisi kyllästyä luontoon. Tunturit, vaarat, metsät, suot, pellot ja pientareet. Puut, kasvit, marjat, sienet, eläimet. Kaikki luonnossa on samaan aikaan ihmeellistä ja kuitenkin niin luonnollista, tavallista. Luonnosta haen mielenrauhaa ja voimaa. Luonto on myös mitä parhain paikka valokuvaamiseen. Luonnosta saan myös ihanaa ja terveellistä ravintoa. Syksyisin kerään sieniä ja marjoja, ja lähipiirissäni on myös metsästäjiä, joiden kautta saan riistaa. Viime vuosina olen innostunut myös pilkkimään keväisin, ja saanutkin muutaman vonkaleen. Luonto antaa mielettömän paljon, jos vain osaa pyytää. Tärkeää on myös kunnioittaa luontoa. En hyväksy mitään riistokalastusta tai salametsästystä. Toisaalta taas Suomen metsiin ja soille jää vuosittain mielettömät määrät erilaisia, upeita ja ravinnerikkaita marjoja, koska niitä ei edelleenkään ymmärretä hyödyntää tarpeeksi. Tästä voisin paasata hetken mutta jätetään se tuonnemmaksi.... Joka tapauksessa, LUONTO on se juttu. :)

Musiikki on myös lähellä sydäntäni, ollut sitä jo pikkulapsesta lähtien. Olen käynyt soittotunneilla lapsesta saakka ja myöhemmin myös laulutunneilla. En ole nauttinut niinkään musiikin opiskelemisesta, vaan itse musisoinnista. Opiskelusta on toki ollut valtava hyöty, ilman sitä en voisi ilmaista itseäni musiikin kautta. Tällä hetkellä tykkään eniten laulaa ja soittaa akustista kitaraa. Toki myös kuuntelen musiikkia ja saankin siitä parhaimmillaan melkoisia kiksejä. Musiikki vaan menee jonnekin todella syvälle ja koskettaa ainakin minua. Tässäpä yksi kipale, joka on viime aikoina koskettanut syvältä:

Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät asiat ovat minulle erittäin tärkeitä. Siihen on monia syitä, niistä kerron ehkä myöhemmin lisää. Olen oppinut, että terveys ei ole itsestäänselvyys ja sen eteen olisi jokaisen syytä tehdä edes vähän töitä. Terveys jos mikä on asia, jota kannattaa arvostaa. Kun terveys pettää, se heijastuu välittömästi muillekin elämän osa-alueille. Liiallinen terveysintoilu ei ole mielestäni hyväksi kenellekään, eikä ehkä enää niin tervettäkään. Mutta että niin, tervettä ei ole sekään, että vedetään eineksiä aamusta iltaan ja huuhdellaan ne lonkerolla alas. No, kukin tyylillään. Itse rakastan herkkuja ja hyvää ruokaa, mutta se ei sulje pois sitä, ettenkö voisi syödä myös terveyttäni ajatellen. Hyvä ruoka on sellaista, jonka jälkeen on hyvä olo. Tässä on ihan loputtomasti opiskeltavaa, mutta tärkeintä on kuunnella itseään ja sitä, millaiset asiat tuovat hyvää oloa. Tumma suklaa kuuluu ehdottomasti näihin hyvän olon tuottajiin ;) Ja niin, liikkuakin saa ja kannattaa, edes vähän. Liikunnan ilon ja merkityksen ymmärtää kunnolla vasta sitten, kun kyky liikkua otetaan pois. Onneksi melkein jokaiselle löytyy tapoja liikkua eikä kaikkien (luojan kiitos) tarvitse tähdätä fitness-kisoihin.

Tässähän on tullut jo aika paljon asiaa. Edellä mainittujen asioiden lisäksi nautin valokuvaamisesta, vanhojen valokuvien katselusta, sisustamisesta, kirpputoreilla käymisestä, hyvistä tv- ja radio-ohjelmista, kylpylöissä ja luonnon vesissä uimisesta, kävelystä, ajattelemisesta, kirjojen ja lehtien lukemisesta, hyvien blogien seuraamisesta, syvällisistä keskusteluista ja lähimpien ihmisten kanssa olemisesta. Vauvat ja pikkuiset koirat ovat myös kivoja. Ja vaikka käsityöt eivät koskaan olekaan olleet minun juttuni, olen kuluneen syksyn aikana alkanut kutoa villasukkia, ja se ei olekaan ollut yhtään niin kamalaa! Olen selkeästi ohittanut nuoruuden meno&meininki -vuodet ja alkanut asettua aloilleni. Liiaksi ei kuitenkaan pidä asettua, koska vierivä kivi ei sammaloidu. Haluan mennä eteenpäin ja tämän blogin aloittaminen on yksi osoitus siitä.

Olen kyllä oikeasti aika innossani tästä kirjoittamisesta ja toivon, että kehityn siinä hiljalleen paremmaksi. Katsotaan kuinka kauan maltan odottaa ennen seuraavaa kertaa... Siihen saakka, heippa!<3